Järvikalan syöminen on ympäristöteko

Pohjoismaiset ja suomalaiset ravitsemussuositukset kannustavat syömään kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen . Mutta mikä on todellisuus kaupassa? Punakkaa kalaa fileenä, palana, pullana – kypsänä ja raakana. Pakastealtaassa pötköttää kaukaa kuljetettua vaaleaa kalaa pahvikääreessä. Ei kovin monipuolista, ei kovin houkuttelevaa.

Tiedetään, että monet maailman kalakannoista ovat uhattuina. Viesti kalansyönnin lisäämisestä on siten hieman ristiriitainen, ellei tarkenneta, mitä kalaa olisi hyvä lautaselle valita. Oikein valittu kala-ateria on aito ekoteko.

Suomi on tuhansien kalaisien järvien maa, mikä ei valitettavasti näy kalansyöntitilastoissa. Ulkomaalaista kalaa syödään lähes kolminkertaisesti kotimaiseen verrattuna. Pelkästään kasvatettua lohta syödään vuodessa enemmän kuin kotimaista kalaa. Kotimaista kalaa syömme alle neljä kiloa vuodessa, tuontikalaa taas 11 kiloa.

Samaan aikaan, kun meille tuodaan kalaa ulkomailta, järviämme joudutaan hoitokalastamaan, sillä kalakannat ovat liian suuria järven elinvoimaisuuden kannalta. Nämä kalasaaliit päätyvät esimerkiksi turkiseläinten rehuksi, ei suinkaan ihmisten ravinnoksi.

Pulmallinen rehevöityminen

Monia järviämme uhkaa rehevöityminen, jota selittää suurimmaksi osin pelloilta peräisin olevat, vesistöihin valuvat lannoitteiden fosfori ja typpi. Maatalous on Suomen suurin ravinnekuormituksen lähde. Sen sijaan kalankasvatus, jota aiemmin syytettiin rehevöittävästä vaikutuksesta, ei ruokintamenetelmien kehittymisen takia ole enää suuri kuormittaja. Suomen järvet ovat matalia ja rikkonaisia, ja ovat siksi erityisen alttiita rehevöitymiselle.

Järvien rehevöityminen vaikuttaa myös Itämeren kuntoon ja sen herkkään ekologiaan. Itämeren vedet vaihtuvat hitaasti, sillä Itämeri on kaukana suuremmista merialueista, joten on tärkeä vähentää päästöjä jo järvissä ja joissa.

Happikato pahentaa rehevöitymistä

Kun järvi rehevöityy, kuluu happea enemmän, sillä myös hajotustoimintaa on enemmän. Leväkukinnot saavat veden pH:n putoamaan, mikä yhdessä happikadon kanssa kiihdyttävät pohjasedimentin fosforin liukenemista. Happikato suosii kalalajeja, jotka kestävät hapenvaihteluita paremmin. Tällaisia kaloja ovat esimerkiksi särkikalat, jotka tykkäävät pöyhiä pohjaa ja se saa fosforin liukenemaan entisestään.

Sen sijaan happiherkemmän petokalat, kuten hauet, vähenevät. Tämä on ongelmallista, sillä petokaloja tarvitaan pitämään kalakannat tasapainossa.

Kaikki lähtee levistä

Järvien ravintoketju perustuu leviin, eläinplanktoniin sekä kaloihin. Myös me ihmiset kuulumme omalla tavallamme ketjuun, sillä kuten edellä mainittiin, kalakantojen kasvaessa liian suuriksi järviä joudutaan hoitokalastamaan. Mikään ei estäisi meitä hyödyntämästä tuota kalasaalista myös ihmisravinnoksi.

Ratkaisuna… kalastus?

Tärkeintä olisi vähentää ravinnekuormaa, jotta järven rehevöityminen ei mahdollistuisi. Tämä on yksi luomutuotannon eduista, sillä siinä ei käytetä kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita, joiden ylimäärä valuisi järviin. Myös kosteikko-alueiden kunnostaminen on tärkeää, sillä kosteikko toimii puskurina ja lannoitepäästöjen puhdistajina ennen kuin peltojen valumavedet päätyvät järviin, jokiin ja mereen.

Fosforikuormaa pystytään tehokkaasti pienentämään kalastuksella, sillä kalasaaliin mukana poistuu fosforia. Satakunnassa sijaitsevassa kalaisassa Pyhäjärvessä poistuma kalastuksen kautta on 26 % järvessä olevasta fosforista. Järvikalan syöminen pienentää ravinnekuormaa ja on siksikin ympäristön kannalta hyvä valinta.

Kannata kalastajaa

Kalan hintaa monesti päivitellään. Kilohinnat voivat olla korkeat, mutta on hyvä myös muistaa, että kotimaista kalaa ostamalla kannatat myös suomalaista työtä. Ilman ammattikalastajia meillä ei ainakaan ole mahdollista syödä kotimaista järvikalaa. Osta edullisia pikkukaloja, jotka ovat myös monesti paikallinen ja ympäristön kannalta hyvä valinta. Näin suosittaa myös ympäristöjärjestö WWF Suomen kalaopas, joka on avuksi, kun haluaa tehdä ympäristöystävällisiä kalavalintoja.

Osta merkittyä

Moni pakattu kalasäilyke ja –pakaste on saanut kylkeensä MSC– ja ASC-merkinnät. MSC tulee englanninkielisistä sanoista Marine Stewardship Coucil (villit lajit) ja ASC sanoista Aquaculture Stewardship Council (kasvatetut lajit). Nämä sertifikaatit myönnetään sellaisille kala- tai merenelävätuotteille, joiden kannat ovat riittävän suuret kestämään kalastusta.

 Kestävän kehityksen kala

Moni haluaa syödä niin, että omat ruokavalinnat ovat kestävän kehityksen mukaisia, eli että syöminen ei rasita ympäristöä kohtuuttomasti.  Tähän kannustavat myös pohjoismaiset ja suomalaiset ravitsemussuositukset, sillä ruoantuotanto kasvavalle väestölle asettaa omat haasteensa tulevaisuudessa.

Järvikalojen monipuolinen hyödyntäminen ravinnoksi on hyvästä niin ympäristön, terveyden kuin paikallistaloudenkin kannalta. Kalastamalla itse tai ostamlla järvikalaa osallistut ympäristön hoitoon, sillä kalastus tasapainottaa järvien kalakantoja. Järvikalan syöminen on järkiteko.

Oletko huolissasi kalaruokien vierasainejäämistä? Silloin kannattaa tutustua Elintarviketurvaviraston Eviran kalan syöntisuosituksiin. Kalalajeja kannattaa vaihdella myös silloin kun syödään järvikalaa.