Luin kritiikkiä, etteivät suomalaiset ravitsemussuositukset tarjoa ihmisille optimaalia vaan keskihyvää lähiruokaa. Kuittasin asian ensin: Keskihyvää keskiverrolle, keskeisillä raaka-aineilla. Näinhän suositukset on rakennettu: perustuen keskiarvoihin, keskikulutukseen, keskeisiin kansanterveyden haasteisiin.

Ajatukseni jäi kuitenkin kiinni sanaan optimaalinen. Kirjoittaja viittasi omiin kokemuksiinsa ja muista maista peräisin oleviin superruokiin: goji-marjoihin, raakasuklaaseen, merilevään. Hänen näkemyksensä optimista keskittyi terveysnäkökulmaan ja muutamaan optimaalisiksi hypetettyyn raaka-aineiseen.

Koska ruoka on arvovalinta, näin uskon, on jokaisella oma optimi – meillä jokaisella on henkilökohtainen kuva siitä, mitä on täydellinen ruoka.

Se voi tarkoittaa ruokalajin, reseptin valintaa, tapaa valmistaa ruokaa: hauduttaen, vokaten: suomalaisen ruokaperinteen vaalimista tai uusien kulttuurien ja tapojen haltuunottoa.

Se voi tarkoittaa raaka-aineen alkuperän valintaa: tukea kotimaista tuottajaa, Saarioisten äitejä tai ranskalaista viininviljelijää. Siihen voi liittää ajatuksen lähiruoasta, luomusta tai itsekasvatetusta.

Se voi tarkoittaa jonkun raaka-aineen poisjättämistä joko allergian, eettisen syyn takia tai makusyistä. Se tarkoittaa päivää ilman turvotusta tai mahakipuja.

Se voi tarkoittaa ympäristön kannalta vähän kuormittavaa valintaa: dyykkausta, jämien lämmittämistä, kasvisvoittoista, lähiruokaa suosivaa.

Se voi tarkoittaa nopeinta valintaa. Se voi tarkoittaa edullisinta valintaa.

Tavoitteena voi siintää rasvaton keho tai hieman kevyempi olo.

Omalle itselle optimia. Siksi ravitsemussuosituksia ei anneta sinulle optimiksi vaan kansalle ohjenuoraksi. Suositukset ovat jotain, johon peilata silloin, kun oma optimi on hukassa.

Ruoka on arvovalinta, ja valinnan vastuu meidän on kannettava. Onneksi kaikkiin yllä oleviin näkökulmiin on saatavissa tutkittua tietoa.

Mikä on sinun optimisi? Mikä on optimi teidän perheelle?

 

Maija Soljanlahti, ETM
Viestintäpäällikkö, Agronomiliitto