Olen tehnyt korkeakouluharjoitteluani Kuluttajaliiton Syö hyvää –hankkeen parissa huhtikuusta lähtien. Syksyllä muutun jälleen kokopäiväiseksi opiskelijaksi, kun ravitsemustieteen opintoni Viikissä jatkuvat. Aloitan opinnoissani neljännen vuoden ja syksyn ensisijaisena tavoitteenani on saada viimeisteltyä keväällä viittä vaille valmiiksi saatu kandidaatintutkielmani. Tutkielmani aiheena on lapsuusiän lihavuuden ja sosioekonomisen aseman yhteys.

Lapsuusiän lihavuus on kiinnostava, mutta hankala aihe. Se on yleistynyt viime vuosikymmeninä hirvittävää vauhtia, sillä on usein kauaskantoiset seuraukset ja joillain on muita suurempi riski joutua sinne johtaville teille. Viimeisten tilastojen mukaan suomalaisista leikki-ikäisistä lapsista noin joka kymmenes on ylipainoisia, kouluikäisistä jo joka viides. Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä vajaa kymmenes on ylipainoisia. Poikien kohdalla opiskelutahojen välillä on eroa; lukiolaisista pojista ylipainoisia on noin 17 % kun taas ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista 25 %.

Lihavuudella on useita tunnettuja terveyttä ja yleistä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia, joista jo lapset saattavat kärsiä. Pitkänä pötkönä kerrottuna lihavuus on yhteydessä muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, verenpaineongelmiin, kolesteroliongelmiin, matala-asteisen tulehdusreaktion edistymiseen, insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, maksan rasvoittumiseen, astmaan, unihäiriöihin ja lukuisiin muihin fyysisiin ongelmiin. Lihavuus ei ole kuitenkaan haitallista ainoastaan lapsen fyysisen terveyden kannalta, vaan sillä on vaikutusta myös sosiaaliseen kanssakäymiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Yksi lapsuusiän lihavuuden ongelmallisimmista piirteistä on sen merkittävä taipumus jatkua lapsuudesta aikuisuuteen. Lapsuudessa opitut ruokailu- ja liikuntatottumukset antavat pohjan pitkäaikaisille elintavoille ja ovat usein hyvin pysyviä. Niinpä varhaislapsuudessa omaksutuilla tottumuksilla on merkitystä esimerkiksi kroonisten kansantautien kehittymisessä. Tämän vuoksi lapsuusiän lihavuus on merkittävä ongelma pitkälläkin aikavälillä, siihen tulisi puuttua varhaisessa vaiheessa ja siksi sen taustoja tulisi ymmärtää.

Lapsen lihomiseen johtavat syyt eivät ole yksiselitteisiä, vaan ylipainolle ja lihavuudelle on löydetty monenlaisia riskitekijöitä, yhteyksiä ja selittäjiä. Yksi näistä yhteyksistä on perheen matala sosioekonominen asema. Sosioekonominen asema kertoo ihmisen asemasta, mahdollisuuksista ja tilanteesta yhteiskunnassa ja se muotoutuu esimerkiksi koulutustason, työllisyyden, ammatin, tulojen ja varallisuuden perusteella. Etenkin äidin koulutustasolla näyttäisi olevan merkitystä lapsen lihavuuden tai ylipainon kannalta; korkeammin koulutettujen äitien lapset ovat harvemmin lihavia kuin matalammin koulutettujen. Samoin perheen tulotason noustessa lasten lihavuuden riskin on huomattu madaltuvan.

Viimekädessä lapsen vanhemmat ovat vastuussa lapsensa syömisistä ja liikkumisista, ylipäätään terveellisten elintapojen opettamisesta. Vanhemmat haluavat lapsensa parasta ja lihavuuden haittavaikutukset tuntien kukaan tuskin toivoisi lapsensa olevan lihava. Miksi siis joidenkin lapset ovat lihavampia kuin toisten?

Lapsi ei keksi ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan itsekseen, vaan oppii perheensä ja lähipiirinsä tavat ja asenteet. Terveelliset elintavat vaativat perheeltä monia erilaisia voimavaroja. Mikäli perheen ruokataloudesta päättävällä ei ole aikaa, rahaa, motivaatiota, kokemusta, tietoa tai taitoa terveellisen ruoan laittamiseen tai hankkimiseen, ei perheen lastenkaan ruokavalio muotoudu terveelliseksi. Sama koskee liikuntatottumuksia. Nämä voimavarat eivät jakaudu yhteiskunnassamme tasa-arvoisesti, joten myös elintavoissa nähdään eroja sosioekonomisten ryhmien välillä jo lapsuudesta lähtien. Lapsen lihavuus ei näin ollen ole yksin perheen tai etenkään lapsen ongelma, joten perheitä ei tule jättää keskenään kamppailemaan tämän vaikean asian kanssa.

Maria Ketola, korkeakouluharjoittelija, Syö hyvää –hanke, Kuluttajaliitto