Suurin osa kaupassa olevista tuotteista myydään pakattuina. Elintarvikepakkaukset ovat loistava paikka saada ja antaa tietoa tuotteista ostopäätöksen yhteydessä. Monien lainsäädännöllisten uudistusten myötä pakkausmerkinnöissä ollaan pikkuhiljaa menossa siihen suuntaan, että tietoisten valintojen tekeminen todella helpottuu.

Monissa selvityksissä kuluttajia ovat harmittaneet erityisesti pakkaustekstien pieni koko. Kiinnostavimmat asiat pakkauksissa ovat puolestaan olleet alkuperämaa, päiväsmerkinnät ja tuotteen aineosat. Vuonna 2011 voimaan tullut, ja pikkuhiljaa eri siirtymäaikojen umpeutumisen myötä näkyviin tuleva Eu-asetus tuo näihin haasteisiin ja toiveisiin parannuksia. Omat kansalliset säädöksemme ja vapaaehtoiset merkinnät auttavat kuluttajia edelleen tietoisten valintojen tekemiseen.

Olennaiset asiat esille

Vaikka Eu-asetus oli kompromissi, siinä on paljon hyvää kuluttajan näkökulmasta. Pakollisena annettavia tietoja on jatkossa paljon. Oleellisimpia näistä ovat elintarvikkeen nimi, ainesosaluettelo, tietyt valmistuksen apuaineet, allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet, sisällön määrä, vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta, säilytysolosuhteet ja ravintoarvomerkinnät. Harmillisesti lobbauksen jalkoihin jäi osa tärkeistä asioista, muun muassa alkoholijuomien ainesosien ja energiamäärän ilmoittaminen.

Yksi tärkeimmistä uudistuksista on minimifonttikoon asettaminen pakkausteksteille. Ennen tiedot saattoivat olla niin pienellä präntillä, että hyväsilmäinenkään ei kirjaimia erottanut. Tekstin ja pakkausmateriaalin välisen kontrastin on jatkossa oltava kunnollinen, enää hopeanharmaa teksti läpinäkyvällä pohjalla ei käy.

Allergiaa ja yliherkkyyttä aiheuttavien aineiden on selkeästi erotuttava ainesosaluettelossa. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi lihavoimalla teksti.

Jatkossa ainesosan määrä on ilmoitettava, jos se esiintyy tuotteen nimessä, tai jos sitä korostetaan sanoin tai kuvin pakkauksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa mielikuvamarkkinoinnin rajoittamista. Jatkossa esimerkiksi kaurakeksistä, jonka pakkauksessa on marjojen kuvia, on ilmoitettava myös marjojen määrä.

Alkuperämaa tulisi aina ilmoittaa, jos ilmoittamatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Kovin tulkinnanvaraista on, koska näin tapahtuu. Ruuan alkuperä kiinnostaa erityisesti ja uudistukset alkuperämerkinnöissä ovat kuluttajanäkökulmasta yksi tärkeimpiä asioita asetuksessa. Asetuksen myötä jäähdytetyn ja jäädytetyn sian, lampaan ja siipikarjan lihoista on ilmoitettava alkuperämaa. Jatkossa on myös ilmoitettava, jos tuotteen alkuperämaa on eri kuin sen valmistuksessa käytetyn pääraaka-aineen. Esimerkkinä tästä maksalaatikko, joka olisi valmistettu Suomessa, mutta maksan alkuperämaa olisi Tanska. Alkuperämerkintöihin on tulossa vielä lisävaatimuksia lähiaikoina.

Toisen asetuksen kautta muista elintarvikkeista on ilmoitettava naudanlihan, tuoreiden hedelmien, marjojen ja vihannesten, hunajan ja makeiden vesien kalojen alkuperämaa. Merikaloista kalastusalue riittää.

Ravintoarvomerkinnät eivät aikaisemmin ole olleet pakollisia, ellei tuotteessa ole ollut ravitsemus- tai terveysväitettä. Moni yritys on kuitenkin tietoja jo aikaisemmin antanut. Jatkossa pakkauksissa on ilmoitettava energian, rasvan, tyydyttyneen rasvan, hiilihydraattien, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät. Sokereilla tarkoitetaan sekä lisättyä ja luontaisia sokereita. Esimerkiksi appelsiinimehussa sokerimäärä kuvastaa hedelmän sisältämää luontaisen sokerin määrää. Marjajogurtissa sokerimäärä kuvastaa maidon, lisätyn sokerin ja marjojen luonnostaan sisältämien sokereiden määrää. Jatkossa tuotteen suolapitoisuus tulee merkitä kaikkiin tuotteisiin, myös sellaisiin, joihin ei ole lisätty suolaa. Tällöin kyse on natriumista, jota on lisäaineissa tai ruoka-aineen luontaisesti sisältämästä natriumista. Esimerkkinä tästä on maito, jonka pakkaukseen tulee suolamerkintä. Merkintä ei tarkoita, että maitoon olisi lisätty suolaa. Siirtymäajan johdosta ravintoarvomerkinnät tulevat pakollisiksi pakatuissa tuotteissa vasta vuoden 2016 lopulla. Kuitenkin, jos tietoja annetaan sitä ennen, niiden on oltava asetuksen mukaisia.

Pakatuista, etämyyntinä eli käytännössä verkkokaupassa myytävistä elintarvikkeista tulee antaa ennen kaupantekoa kaikki samat tiedot kuin tavallisessa kaupassa. Poikkeuksena tästä on vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta, pakastuspäivämäärä ja eränumero, jotka on annettava vasta silloin kun tuotteet toimitetaan ostajalle.

Tämän kaiken lisäksi on paljon pieniä yksityiskohtia, joita voi tarkastella Eviran nettisivuilta hakusanoilla pakkausmerkinnät. Sivuilta löytyy sähköinen pyöritettävä jogurttipurkki, josta voi tarkastella pakkauksissa annettavia tietoja.

Suomalaisille erityisiä lisätietoja

Osa tuotteista annettavista pakollisista tiedoista on säädetty kansallisesti. Joka maassa voi näin ollen olla yhtenäisen Eu-asetuksen lisäksi omia kansallisia vaatimuksia, joita muissa maissa ei ole.

Suomessa on jo vuosia käytetty voimakassuolainen tai sisältää paljon suolaa -merkintää, joka erottelee runsaasti suolaa sisältävät tuotteet muista. Eri tuoteryhmille on erilaiset suolapitoisuuden raja-arvot, joiden ylittyessä merkintä on pakollinen. Vuoden 2016 lopussa nämä raja-arvot vähän kiristyvät. Merkintä on pakollinen, kun suolaa on juustossa yli 1,4%, makkarassa yli 2,0%, leikkeleissä yli 2,2%, suolatuissa, savustetuissa ja hiillostetuissa kaloissa yli 2,0%, leivässä yli 1,1%, näkkileivässä ja hapankorpussa yli 1,4% ja napostelutuotteissa yli 1,4%. Toivottavasti tämä pakollinen merkintä on avuksi kuluttajille, mutta myös johtaa tuotekehittelyyn ja tuotteiden suolapitoisuuksien laskuun.

Suomessa on kansallisesti myös säädetty, että huhtikuusta 2015 lähtien on kaupassa myytävistä pakkaamattomista eli irtomyynnissä olevista tuotteista (esim. itsepalvelutiskin karjalanpiirakat, sämpylät, valmisruoka) kerrottava myös allergeenit, ainesosat ja alkuperämaa. Lisäksi on annettava tarvittavat käyttö- ja säilytysohjeet. Ravintoarvot on annettava irtomyyntituotteista vasta siirtymäajan jälkeen, vuoden 2016 lopussa. Ravintoarvovaatimukset rajoittuvat ainoastaan kansanterveydellisesti merkittäviin ravintoaineisiin eli juustojen, makkaroiden ja lihaleikkeleiden rasvan ja suolan määrään sekä leipien suolan määrään. Tarjoilupaikoissa, kuten lounasravintolassa, on pakkaamattomasta elintarvikkeesta annettava elintarvikkeen nimi ja alkuperämaa tai lähtöpaikka.

Terveysväitteet pohjautuvat tutkittuun tietoon

Terveysväiteasetus on oma asetuksensa, mutta hyvin näkyvä tekijä tuotepakkauksissa ja tuotteiden markkinoinnissa. Tällä säädöksellä on jo jokunen vuosi sitten puututtu ennen niin villiin ja vapaaseen terveys- ja ravitsemusväitekenttään. Väite on teksti, kuva tai graafinen esitys, joka kertoo tai antaa ymmärtää, että tuotteella on jokin erityinen ominaisuus. Terveysväite kertoo tuotteen vaikuttavan jollain tavalla terveyteen (Kuitu edesauttaa vatsan toimintaa), ravitsemusväite kertoo tuotteen sisältävän jonkin ainesosan (sisältää runsaasti kuitua). Uuden terveysasetuksen myötä väitteiltä vaaditaan todella vahvaa tieteellistä näyttöä, enää eivät suuntaa-antavat tutkimukset tai oletukset riitä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi väitteiden taustalla olevan tieteellisen näytön ja väitteiden sanamuodot, ja lopuksi EU-komissio hyväksyy tai hylkää ehdotuksen. Evira ei Suomessa arvioi väitteiden tieteellistä näyttöä, eikä hyväksy tai hylkää ehdotuksia. Haasteen tämä tarkka hyväksymismenetelmä tuo pienille toimijoille, joilla ei ole resursseja tehdä tai teettää laajoja tieteellisiä tutkimuksia. Toisaalta tämä uudistus on siistinyt hullutukset pakkausten kyljistä.

Vapaehtoiset merkit palvelevat

Pakkauksissa vilisee erilaisia merkkejä, joista monen sisältö on kuluttajille epäselvä. Syö hyvää –sivuille kootaan Suomen markkinoilla näkyvät merkit ja avataan niiden sisältöä.