Katsomalla kaupan hyllyjä ja lehtien mainoksia, ja näiden innoittamaa ihmisten toimintaa, voisi kuvitella, että meillä on kansallinen pula proteiinista. Proteiininlähteitä täytyy toki syödä, mutta ei elimistö pysty niitä loputtomiin hyödyntämään. Ylimäärän keho varastoi rasvaksi aivan kuten ylimääräisen rasvankin.

Proteiinipitoisesta ruoasta on paljon hyötyä: se tuo kylläisyyttä, jolloin nälkä pysyy paremmin loitolla ja painonhallinta samalla helpottuu. Lapset tarvitsevat niitä kudosten kehittymiseen ja kasvuun (kuten bodaritkin). Ja koska emme syö proteiinia, vaan proteiinia sisältäviä ruoka-aineita, saamme siinä samalla muitakin tarpeellisia ravintoaineita: rautaa, B-vitamiineja ja palkokasveista kuituakin.

Tässä markkinahumussa on vaikea tietää, paljonko on sopivasti. Hyvä nyrkkisääntö on se, että lähes joka aterialta löytyy oman kämmenen kokoinen annos jotain proteiininlähdettä: kalaa, kananmunaa, papuja, linssejä, lihaa tai maitotuotteita. Pähkinöissä ja siemenissäkin on proteiinia, kuten jonkin verran myös täysjyväviljassa.

Proteiinia saadaan riittävästi, kun syödään oman koon ja kulutuksen mukaan. Isompi kokoinen ihminen syö kaikkea ruokaa enemmän, joten hän syö luonnollisesti myös enemmän proteiinia.

 Poikkeustilanteet – ikääntyminen tai sairaus

Proteiinista harvoin on pulaa, mutta poikkeustilanteitakin on. Silloin kun ihminen on vakavasti sairas tai ei muista syistä voi syödä riittävästi, voi olla hyvä käyttää proteiinilisää jotta elimistö toipuu. Myös ikääntyneiden tulee saada muita enemmän porteiinia ruoasta, jotta lihaskunto ja sen myötä liikuntakyky säilyvät hyvinä. Tasapainon ylläpito on myös tärkeää, jotta vältytään kohtalokkailta kaatumisilta.