Uudet suomalaiset ravitsemussuositukset korostavat kokonaisuutta: mikään yksittäinen ruoka-aine ei ole ylitse muiden. Kaikkea voi syödä, ratkaisevaa on kuinka paljon ja kuinka usein. Joku ruoka-aine on loistava jonkun tietyn ravintoaineen lähteenä, ja siksi juuri sitä suositellaan syötäväksi. Jos tämä yksi ruoka-aine ei syystä tai toisesta sovi, sen sisältämää ravintoainetta saa varmasti muualtakin. Toiset ruoka-aineet ovat taas täysin turhia, sillä ne eivät sisällä mitään elimistön tarvitsemaa. Mutta voi niitä silti syödä silloin tällöin. Kokonaisuus ratkaisee. Monenlaisilla ruokavalinnoilla pärjää loistavasti.

Suomalaiset tarvitsevat omat suosituksensa

Suomalaisissa suosituksissa on huomioitu suomalaisia erityispiirteitä. Eroamme ruotsalaisista, tanskalaisista, norjalaisista, islantilaisista ja monenkin muunkin maan kansalaisista paitsi geeniperimältämme ja ruokatottumuksiltamme, että yhteiskuntamme osalta. Olemme perimämme johdosta alttiimpia tietyjen ruoka-aineiden vaikutuksille. Esimerkiksi suurin osa meistä on keskimääräistä alttiimpi ruuan sisältämän kolesterolin veren kolesterolipitoisuutta nostavalle vaikutukselle. Ei kaikki, mutta suuri osa meistä. Oman ruokakulttuurimme eli raaka-aineidemme, ruoka-aikojemme ja ruuanvalmistusmenetelmiemme johdosta olisi hullua, jos meille suositeltaisiin hiilihydraattien lähteiksi jamssia tai polentaa, kannustettaisiin omien metsien mustikoiden ja puolukoiden sijaan käyttämään gogi-marjoja ja erilaisia jauheita. Mahdottomia, erityisen kalliita tai kaukaa tuotuja ruoka-aineita on erikseen turha suositella, jos läheltä saa parempaa, yhtä hyvää tai ainakin riittävää tietyn ravintoaineen lähdettä. Kaikki nämä tekijät on otettu huomioon ravitsemussuosituksissa. Ei kuitenkaan tieteen kustannuksella.

Ravitsemussuosituksilla on tarkoituksensa

Ravitsemussuositusten tarkoitus on parantaa väestön terveyttä ravitsemuksen keinoin. Niitä voidaan käyttää muun muassa ruokapalveluiden suunnittelussa, ravitsemusopetuksessa ja –kasvatuksessa sekä elintarvikkeiden kehitystyön taustalla. Ravitsemustutkimustyölle suositukset antavat vertailukohdan, johon verrata saatuja havaintoja. Suosituksista saa tietoa myös siitä, millaisia valintoja yksilön kannattaa tehdä edistääkseen terveyttään.

Ravitsemussuosituksissa otetaan huomioon muitakin ruokaan ja terveellisiin elämäntapoihin liittyviä näkökulmia. Ruokakulttuuri on tärkeää ihmisille ja se onkin syynä sille, miksi pohjoismaisista suosituksista halutaan tehdä kansalliset versiot. Liikuntasuositus-osio muistuttaa, että liikunta ja ruokavalio ovat hyvinvoinnin erottamaton pari.

Ruokakolmio ja lautasmalli valintojen apuna

Hyvä, terveyttä edistävä ruokavalio koostuu monipuolisesta valikoimasta erilaisia ruokia. Se sisältää runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Lisäksi siihen kuuluu kasviöljyjä, pähkinöitä ja siemeniä sekä kalaa sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Lihaa ja lihavalmisteita siihen kuuluu vain kohtuullisesti. Nämä valinnat on havainnollistettu myös uudessa ruokakolmiossa.

Ruokakolmioon on tullut pieniä muutoksia: kasvikset siirtyivät kolmion pohjaksi viestimään siitä, että terveydelle hyvässä ruokavaliossa on enemmän kasvikunnan tuotteita kuin muuta. Valkoinen leipä, sokeriset tuotteet ja lihavalmisteet siirtyivät kolmion huipulle kuvastamaan sitä, että niitä pitäisi syödä vain satunnaisesti. Kolmion lohkot ovat suuntaa-antavia: jokaiseen lohkoon mahtuu paljon muitakin samankaltaisia ruoka-aineita. Lautasmalli tukee ruokakolmion viestiä ja on helppo arjen apukeino monipuolisen ruoka-annoksen koostamisessa.

Uusissa suosituksissa kerrotaan myös, kuinka tehdä kestävän kehityksen mukaisia valintoja ruokapöydässä. Onneksi terveelliset ja ympäristölle hyvät ruokavalinnat kulkevat pääosin käsi kädessä: paljon kasvikunnan tuotteita, vähemmän lihaa eikä ruokaa pidä heittää pois. Liikuntasuositus-osio muistuttaa, että liikunta ja ruokavalio ovat hyvinvoinnin erottamaton pari.

 Kuka laatii suositukset – tiede vai teollisuus?

Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat pohjoismaisiin suosituksiin, jotka valmistuivat neljän vuoden työn jälkeen syyskuussa 2013. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia varten yli sata asiantuntijaa kävi läpi kymmeniä tuhansia tutkimuksia, jotta saatiin selville tämän hetkinen paras käsitys ja uusin tutkimustieto. Yksittäiset tutkimukset eivät ratkaisseet kantaa suuntaan tai toiseen, vaan jokaisesta aihealueesta piti olla laajaa näyttöä. Suosituksia ei voida antaa yhden tutkimuksen antaman mutu-tuntuman tai mielipiteen perusteella. Niiden täytyy pohjautua tieteeseen.

Suomessa suositukset laatii Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Tämä koostuu joukosta ravitsemuksen huippuasiantuntijoita sekä erilaisista ruokaa tai ravitsemusta käsittelevistä intressiryhmistä. Mukana neuvottelukunnassa on myös kaupallisia ja maatalouspoliittisia intressejä omaavia tahoja. Syy tähän on ollut se, että neuvottelukunta tekee paljon muutakin, kuin laatii ravitsemussuosituksia. Kokouksissa keskustellaan laajalla rintamalla sitä, miten suomalaisten terveyttä voitaisiin parantaa ravitsemuksen keinoin. Elintarviketeollisuudella, kaupalla ja maataloustuottajilla on suuri vaikutus kuluttajien mahdollisuuksiin tehdä terveytensä kannalta hyviä valintoja. Pitämällä nämä tahot keskustelun ytimessä voidaan saada aikaan keinoja sitouttaa myös heitä haluttuihin toimiin. Se on onnistunut muun muassa siinä, että teollisuus on kiinnittänyt huomiota suolan käyttöön teollisissa tuotteissa.

Itse suositukset valmisteli pienempi työryhmä neuvottelukunnan jäsenistä. Jos ryhmästä puuttui erityisosaamista, ulkopuolisia henkilöitä konsultoitiin. Teollisuuden, kaupan tai maatalouden edustajat eivät tähän ryhmään kuuluneet, eikä heitä konsultoitu.

Tutustu suomalaisiin ravitsemussuosituksiin täällä.