Vietän paljon aikaa kolmen lapsenlapseni kanssa. Nuorin käy esikoulua, vanhin siirtyy syksyllä yläasteelle, keskimmäinen jatkaa ala-asteella vielä jonkin aikaa. Puhuimme heidän kanssaan ruokailusta.

Koululaisten aamupalat muodostuvat yleensä jugurtista, muroista ja maidosta, joskus mukana on myös hedelmiä. Aamuisin ei oikein ehdi muuta. Nuorimmainen syö aamupalansa esikoulussa, jossa tarjolla on usein puuroa. Koululaiset ja esikoululainen syövät lounaansa valmiiden listojen mukaan. Paras kouluruoka kaikkien mielestä on kalapuikot ja tartar-kastike perunoilla. Ruokaa saa lisää vain keittiön luvalla. Lapset arvostelivat kouluruuan laatua, parempaakin voisi joskus kuulemma olla. Lapsenlasten koulussa on joitakin kertoja sattunut, että ”ruoassa on ollut punaisia ötököitä”. Kun lapset niiden takia alkoivat ”kiljua” ruokalassa, keittäjä syytti lapsia kiusaamisesta. Hän oli väittänyt, että lapset olivat ottaneet hiuksia omasta päästään ja laittaneet ne lautaselle. Mitään ei lasten mukaan tehty asialle. Ruuan koululle toimittaa tunnettu yritys.

Koulun jälkeen kotona lapset syövät vaihtelevia välipaloja, vähän samaa kuin aamupalalla. Marjoja ja hedelmiä syödään usein smoothien muodossa. Illalla kuuden maissa he saavat vielä täyden aterian kotonaan. Ruoka on yleensä terveellistä äidin taidoista ja terveystietoisuudesta johtuen. Pääaterioilla kuluu juureksia ja vihanneksia, herneitä, papuja ja linssejä. Lihaa ja kalaa kuluu, mutta ei yleensä muita mereneläviä. Iltapalan lapset syövät ennen nukkumaanmenoa.

Herkkupäivä on kerran viikossa. Silloin saa syödä makeisia, jäätelöä, kakkuja ja purra purukumia. Herkut ovat sallittuja muulloinkin, jos joku muu kuin vanhemmat tarjoavat esimerkiksi kyläreissulla tai tapahtumissa. Coca colaa ja vastaavia voimakkaita juomia lapset saavat harvoin. Ne korvataan mehulla tai kivennäisvedellä. Äidin itse leipomat kakut ovat herkkua. Pienin rakastaa juustokakkua. Suussa sulavia täytekakkuja syödään juhlahetkinä.

Kun saan nämä kolme lasta luokseni yökylään tai lomalle, oma kasvisvoittoinen ruokailuni muuttuu jonkin verran lasten suosimien seka-aterioiden suuntaan. Lapset haluavat perinteisiä lihapullia: nuorin ilman sipulia, muut sipulin kanssa. Yhteisiä ruokahetkiäkin on tavallista enemmän. Pikkuvieraiden kanssa syödään enemmän kuin yksi lämmin ateria päivässä. Kun käyn lasten kanssa ruokaostoksilla, tarkistan, että jokainen saa ruokaa mieltymyksiensä mukaan. Toinen haluaa kanaa, toinen kalaa, kolmas lihapullia. Ruokaa ei saa mennä haaskioon.

Salaattien tekeminen on haasteellista. Kaksi vanhinta syö niitä mielellään, mutta nuorinta täytyy maanitella kasvisten syöntiin. Hänellä liikkuu parhaillaankin kaksi hammasta suussa. Tämä ehkä on syy, miksi esimerkiksi porkkanan syöminen tuottaa hankaluuksia. Keitän porkkanat hänelle pehmeiksi, vaikka näinkään laitetun porkkanan maku ei häntä aina miellytä.

Valmistamme ateriat pääsääntöisesti itse. Eineksiä emme juurikaan käytä, mutta joskus ostamme lämpimiä ruokia valmiina kotiin. Lasten sokerinkäyttöön kiinnitetään huomiota. ”Sipsien” kohdalla kiinnitän huomiota suolan määrään. Maito on rasvatonta, jos itse sitä lapsille ostan. Jälkiruoat valikoituvat ruokailuhetken mukaan. Tarjolla on usein suosikkijäätelöä.

Käymme usein yhdessä ulkona syömässä. Kiinalainen ja itämainen ruoka kiinnostaa. Joskus käymme myös hampurilaisella, esimerkiksi uintireissun ja tennismatsin jälkeen. Kokeilemme uusia paikkoja, joissa on tarjontaa myös lapsille, muutakin kuin ”nauravia nakkeja ja ranskalaisia perunoita ketsupilla”.

En ole huolestunut lapsenlasteni ruokailutottumuksista. Ne ovat vanhempien, etenkin äidin, esimerkin ja taidon mukaan kehittyneet hyvälle uralle. Isoäitinä voin vaikuttaa heidän ruokatottumuksiinsa oman esimerkin avulla. Kun käymme yhdessä ostoksilla, keskustelemme välillä enemmänkin ruuasta, sen laadusta, alkuperästä ja hinnasta. Näin lapset tulevat tietoisiksi siitä, mitä ostetaan ja nitä he syövät. Perheessämme syödään hyvin.

———————————————————————–

Yksi suosittu ruoka, josta kaikki pitävät, on siskonmakkarasoppa. Teen sitä yleensä 5-litran kattilalla ja laitan ainekset siihen ”sormituntumalla” niitä jonkin verran vaihdellen. Tämä ”suurperheen” perussoppa koostuu pääosin seuraavista aineksista: perunaa, porkkanaa, valkosipulinkynsiä, purjoa, valkokaalia, keittojuureksia, siskonmakkaroita, ripaus suolaa ja kokonaisia pippureita.

Muuntelen reseptiä ja teen makuyllätyksiä. Saan silti palautetta, että sisareni tekemä siskonmakkarasoppa on omaani parempaa. Hänellä on oma vaativa reseptinsä, jonka salaisuuksista en ole päässyt selvyyteen, tuskin pääsenkään.

——————————————————————————————–

Leena Simonen

puheenjohtaja, Kuluttajaliitto