Ruokakaloja on kokonainen kirjo

Kala on mainio proteiinin lähde ja lisäksi se sisältää runsaasti myös terveellisiä, monityydyttymättömiä rasvoja sekä D-vitamiinia. Näiden hyvien ominaisuuksiensa vuoksi kalaa suositellaankin syötäväksi kahdesta kolmeen kertaan viikossa kalalajeja vaihdellen. Mutta miksi kalalajeja tulisi vaihdella ja miten ne syötävät lajit sitten kannattaisi valita?

Ruoaksi laitettavia kaloja vaihtelemalla saa uusien makuelämysten lisäksi monipuolisuutta ruokavalioon, sillä kalojen ravintoarvot eroavat toisistaan jonkin verran. Jotkin lajit sisältävät toisia enemmän myös vierasainejäämiä, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä tai metyylielohopeaa. Altistuksen pienentämiseksi on siis hyvä syödä monipuolisesti eri alueilla kasvavia ja eri lajisia kaloja. Kalojen hintoja kannattaa vertailla ja tarttua kalatiskillä tarjouksiin, valitsemalla ruokakalan sesongin mukaan omiin tottumuksiin saa helposti vaihtelua.

Ruoan monipuolisuus, makuelämykset, ympäristömyrkkyaltistuksen pienentäminen ja sesonkitarjousten hyödyntäminen ovat jo oikein hyviä syitä syödä kalaa lajeja vaihdellen. Kuitenkin yksi tärkeimmistä perusteista on ekologisuus ja vastuullisuus, sillä maailman kalakannoista jo kolmasosa on joko romahtaneita, ylikalastettuja tai toipumassa romahduksesta.  Kuluttaja voi omalta osaltaan pienentää suosituimpiin lajeihin kohdistuvia pyyntipaineita valitsemalla ostoskoriinsa vähemmän hyödynnettyjä ruokakaloja. Kalansyönnin ympäristönäkökulmaa pohdimme jo aiemmin todetessamme, että järvikalan syöminen on ympäristöteko. Tuossa kirjoituksessa viittasimme WWF:n kalaoppaaseen, jonka sisältämät kalalajit edustavat Suomessa yleisesti tarjolla olevia ruokakaloja ja joka pyrkii ohjaamaan kulutustottumuksia ekologisesti parhaisiin vaihtoehtoihin. Mutta millaisia nämä ympäristön kannalta suositeltavat kalalajit ovat ravitsemuksellisesti, onko niissä eroja?

Tässä taulukossa on listattu kalaoppaan vihreän listan kalat ja niiden keskeisimmät ravintoarvot (Finelistä). Listasta on poistettu äyriäiset ja simpukat.

D-vitamiinin saantisuositus lapsille, nuorille ja aikuisille on 10µg/vrk. Tämä vitamiini on tärkeä luustolle, lihaksistolle ja hermostolle. Parhaimpia D-vitamiinin lähteitä listan kaloista ovat kuha, siika ja silakka. Kalatuotteissa tulee lukea kalan pyyntialue tai alkuperämaa ja viljeltyjen lajien kohdalla viljelymaa, jossa loppukasvatus on tapahtunut. Kuhasta suositellaan syötäväksi Suomen rannikoilta ja sisävesistä pyydettyä kalaa, siian kohdalla kannattaa suosia Suomen sisävesistä pyydettyä. Itämeren tai Koillis-Atlantin silakka ja silli ovat kestäviä kalakantoja. Listan kaloista vähiten D-vitamiinia sisältävät kampela, made ja hauki.

Rasvahappojen perusteella listan parhaat kalat ovat lohi, kirjolohi, siika ja silakka. Nämä kalalajit sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lohen kohdalla kannattaa olla tarkkana, sillä vain ASC-sertifioitu ja luomumerkitty lohi ovat WWF:n vihreällä listalla. Kirjolohta ostaessa kannattaa suosia Suomessa verkkoaltaissa kasvatettua kalaa. Perämereltä ja Suomen sisävesistä pyydetty muikku on kannaltaan pääosin kestävällä pohjalla. Listalla olevista lajeista turska, made, ahven ja hauki sisältävät vähiten monityydyttymättömiä rasvahappoja.

Erilaisista rasva- ja D-vitamiinipitoisuuksistaan huolimatta kaikki listan kalat ovat mainioita proteiininlähteitä ja niistä saa kokattua monenlaisia herkkuja. Listan lajien kotimaisuus on myös plussaa, suomalaisen kalan ostaminen tukee suomalaista työtä! Kala on loistava ruoka, siinä yhdistyvät ekologisuus, terveellisyys, maukkaus ja edullisuus kunhan hetken malttaa pohtia mitä kalaa ostoskoriin nostaa. Rohkeasti siis kokeilemaan erilaisia kaloja, niitä on kokonainen kirjo!