Sokerihuurteinen lapsuus

Makea maistuu lapsille luonnostaan, se on tuttu juttu. Sokeripommeilla ei kuitenkaan pärjää – eivät lapset eivätkä aikuiset. Ravintoaineita täytyy saada muista ruoista. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsia syömään makeaa kohtuudella, sillä automaattisesti tämä ei tapahdu. Positiivisena seurauksena ovat terveemmän ruokailutottumukset, jotka kantavat läpi elämän.

Paljonko on paljon?

Lapsille, kuten aikuisillekin, suositellaan sokerin saanniksi alle 10 energiaprosenttia päivässä. Aikuisilla tämä tarkoittaa 50–60 grammaa päivässä, joka vastaa 22–23 sokeripalaa. Suomalaiset 3-6-vuotiaat lapset syövät  sokeria noin 40–50 g/pv (energiasta 12–14 %). Suurin osa, eli 85 %, tästä on lisättyä sokeria.

Määrä vaihtelee lapsen iän ja sitä myöten energian tarpeen kanssa. Lasten sokerin saanti kasvaa iän karttuessa ja on suurempaa kuin heille suositellaan. Lapsilla sokerin suositeltu saanti voi ylittyä jo 2-vuotiailla. Huolestuttavaa on liiallisen sokerin syönnin yleisyys. Vain joka viides lapsi syö alle maksimisaantisuositusten.

Lapset saavat sokeria erityisesti mehuista, makeista jogurteista ja viileistä, makeisista sekä jäätelöstä ja vanukkaista. Suurin lähde ovat mehut, joista sokeria tulee kolmas osa päivän saannista. Aikuisten lisätyn sokerin lähteet ovat erilaiset juomat, makeiset ja suklaa.

Pulmalliset ruokailutavat ja ruoat

Napostelu

Lasten hampaiden kuntoa heikentää erityisesti se, että lapset syövät tiheään.  Erityisesti useat välipalat, jotka usein ovat makeita, ovat haitallisia.  Sokeri vaurioittaa hampaita, sillä hampaiden pinnalla olevat bakteerit käyttävät sokeripitoista ruokaa ravinnokseen. Tämän seurauksena bakteerit tuottavat happoja, mikä vaurioittaa hampaan kiillettä. Sokeripitoinen ruokavalio ja huono suun hoito aiheuttavat hampaiden reikiintymistä. Ateria-ajoista kannaattaa niin lasten kuin aikuistenkin pitää kiiinni.

Paljon sokeria sisältävä ruokavalio on laadultaan huonompaa, sillä lisättyä sokeria sisältävät ruoat eivät sisällä riittävästi ravintoaineita. Sen sijaan energiaa sokeri sisältää paljon. Siksi tällainen ruokavalio voi aiheuttaa lapselle ylipainoa. Erityisesti sokeripitoisen juomat ovat yhteydessä ylipainoon. Lisäksi lisätty sokeri huonontaa lasten rasva-arvoja ja lisää sydän- ja verisuonisairausriskiä.

Mehut

Vaikka hedelmät ja marjat ovat todella terveellisiä ja suorastaan välttämättömiä terveydelle, niistä tehdyillä mehuilla on haitallisia terveysvaikutuksia.

Mehuissa yhdistyy kaksi huonoa asiaa: makeus ja happamuus. Hampaiden kunnolle mehut ovat erittäin haitallisia. Täysmehut, eli tuoremehut, ovat näennäisen terveellisiä, mutta todellisuudessa fiksuin tapa nauttia hedelmiä ja marjoja on syödä ne kokonaisena.  Pureskelu lisää syljen eritystä, mikä vähentää sokerin ja happamuuden haittoja.

Mehu voi laittaa erityisesti lapsen vatsan sekaisin. Monet mehut, kuten omena-, päärynä- ja persikkamehu, sisältävät luonnostaan paljon sorbitolia, joka voi aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia. Mehujen sisältämä hedelmäsokeri, eli fruktoosi voi entisestään pahentaa oireita. Silloin kun marjat ja hedelmät syödään kokonaisina, sorbitolin ja fruktoosin saantimäärät ovat pienempiä ja oireita ei niin herkästi synny.

Vatsavaivat voivat heikentää lapsen ruokahalua. Ruokahaluun voi vaikuttaa lisäksi se, että ne sisältävät paljon energiaa ja tällöin lapsen ei tee runsaan mehun juonnin jälkeen mieli enää syödä. Ruokavalio voi yksipuolistua.

Limsat

Limppari, limu, limonadi, virallisesti virvoitusjuoma. Yhdysvaltaisissa tutkimuksissa on havaittu, että paljon limpparia juovat lapset ja nuoret ovat alttiimpia ylipainolle. Sama pätee aikuisiin. Tämä ei ole ihme, sillä limppareissa ei ole muuta kuin tyhjää energiaa sokerin muodossa. Kuten mehut, kaikki limpparit ovat happamia, joten vaikka kevytlimut eivät sisällä sokeria, ne ovat silti haitallisia hampaille.

Jogurtit, viilit, rahkat ja vanukkaat

Jogurtti, viilit, rahkat ja vanukkaat ovat yleisiä valintoja välipaloiksi. Kuitenkin suurin osa lapsille suunnatuista, värikkäistä ja piirroshahmoin koristelluista tuotteista sisältävät huomattavan paljon sokeria. Purkillisessa tällaista tuotetta voi hyvin olla sokeria 2/3 päivänsaantisuosituksesta.

Mitä enemmän piirroshahmoja purkissa, sitä makeampaa tuotetta on tiedossa.

Fiksu valinta on ostaa maustamatonta jogurttia, jonka maustaa itse marjoilla, hedelmillä tai soseilla. Joukkoon sopii myös lusikallinen mysliä, siemeniä ja pähkinöitä ja makeuttajaksi halutessa ripaus sokeria tai hunajaa. Itse makeuttamalla voi vähentää sokerin määrää valmistuotteeseen nähden. Arjen nopea ratkaisu on myös ostaa sekä maustamaton että maustettu iso jogurttitetra ja sekoittaa näitä puolet ja puolet, jolloin jogurtin sokerin määrä puolittuu.

Arkinen marjarahka syntyy korvaamalla kermavaahto vaniljaisella tai marjaisalla jogurtilla ja käyttämällä reilusti marjoja.

Annoskoolla on myös merkitystä. Pieni vanukas tai rahka jälkiruokana sisältää sokeria maltilla, mutta suuri purkki välipalana on kehno valinta.

Jäätelöt

Kenellekään ei tule yllätyksenä, että jäätelöissä on paljon sokeria. Lisäksi jäätelöt ovat kermaista tavaraa, joten niissä on paljon rasvaa.

Kuten vanukkaiden ja rahkojen kohdalla, myös jäätelöiden koolla on merkitystä. Perustuutissa on puolet vähemmän sokeria kuin jättituutissa – toki melkoisen paljon siinäkin.

Murot

Muroissa voi olla todella paljon tai varsin vähän sokeria. Siksi on tärkeä opetella lukemaan pakkausselosteita. Muroista on hyvä katsoa myös kuitu- ja suolapitoisuus. Lisää murovalinnoista täällä.

Karkit ja suklaat

Karkkeja ja suklaata ei meinaa millään päästä pakoon, sillä ne kävelevät vastaan niin kioskilla kuin postissakin. Kauppojen tarjontaan on vaikea vaikuttaa, mutta lapselle on hyvä opettaa neutraalia suhtautumista karkkiin. Karkista ei tehdä isoa numeroa ja kauppareissuista henkistä köydenvetoa siitä, ostetaanko karkkia vai ei.

Jokaisessa perheessä on hyvä luoda omat säännöt karkin syöntiin. Osalle toimii karkkipäivät, osalle ei. Karkkipäivät voivat helposti mennä sokerin mässäilyksi, mikä ei ole sen terveempää kuin syödä pienempi määrä muutaman kerran viikossa. Kotona ei kannata pitää karkkikätköjä, jos karkkilaatikolla mielii käydä jatkuvasti.

Hampaille paras tapa nauttia karkit ja suklaat on syödä ne aterian päälle ja sen jälkeen syödä ksylitolipastilleja tai -purukumia päälle. Tapa, joka kannattaa opetella lapsena ja jatkaa läpi elämän.