Kalan syömisessä on järkeä, sillä kalasta saa proteiinia, tyydyttymätöntä pehmeää rasvaa, D-vitamiinia ja ruodollisista pikkukaloista vielä kalsiumiakin! Vanha sanonta pitää hämmästyttävästi paikkansa, sillä myös aivot tarvitsevat pehmeää rasvaa. Tietyt kalalajit ovat parhaita D-vitamiinin lähteitä. Pienet järvikalat, kuten vaikkapa otsikossa mainittu särki, ovat mainiota ravintoa. Ongelmaksi muodostuu usein vain se, että kalavalikoimat ovat monessa kaupassa surkeat. Kannattaa valita kauppansa kalavalikoiman mukaan.

Kalojen ainoa haittapuoli on mahdolliset raskasmetallijäämät. Pienissä järvikaloissa on vähemmän ympäristömyrkkyjäämiä kuin isoissa järvikaloissa, kuten hauessa. Eli siis muikkupataa useammin kuin uunihaukea. Suurissa, rasvaisissa merikaloissa, kuten merilohessa ja isoissa silakoissa, on enemmän jäämiä. Siksi niitä kannatta syödä harvoin ja yleensäkin muistaa vaihdella kalalajeja – jo ihan erilaisten makuelämysten takia!

Monet kalalajit ovat ylikalastettuja. Apua valintojen tekemiseen saa WWF:n Kalaoppaasta. Säilykekaloista ja pakastekaloista kannattaa valita niitä tuotteita, joista löytyy ympäristöystävälisyydestä kertova MSC-merkki.

Käytännön vinkit:

  • Kalaa kaksi kertaa viikossa on hyvä tavoite. Mutta jos syöt harvemmin, lisää tietysti ensin kalaa ruokalistalle kerran viikossa.
  • Jos syöt kalaa jo nyt usein, lähde makumatkalle. Maista savustettua kampelaa tai kokeile pippurimakrillia ruokasalaatissa.
  • Kala on terveellistä pikaruokaa. Kalan paistaminen pannulla tai höyryttäminen kattilan höyryosassa vie muutaman minuutin. Kotitekoinen kalapurilainen valmistuu pikapikaa.
  • Kalapuikot tai paneroidut kalapalat sen sijaan on vähän heikompaa pikaruokaa, koska ne ei ole kovin hyviä D-vitamiinin tai hyvän rasvan lähteitä.
  • Säilykekaloista, kuten makrillista ja muikusta saat maistuvan täytteen rieskarulliin tai lämpimiin voileipiin. Ne tosin on melkoisen suolaisia, joten taita suolaisuutta vaikkapa kasviksilla tai vähäsuolaisella leivällä.