Bageleita, pretzeleitä, donitseja, pitsapaloja, hot dogeja, juustokakkua, hampurilaisia, sandwichejä ja friteerattua kanaa. Italialaista, kiinalaista, tanskalaista, jemeniläistä, thaimaalaista, meksikolaista, kreikkalaista, japanilaista, turkkilaista ja etiopialaista. Amerikkalaisessa miljoonakaupungissa ruokaa ei tarvitse etsiä. Olen vieraillut New Yorkissa useita kertoja. Matkalla syön kuin sika. Täydellä vatsallakin haaveilen jo seuraavasta suupalasta. Toki kaikilla ulkomaanmatkoilla tulee syötyä hyvin, mutta Amerikan visiiteillä ruoalla on jollain tavalla vielä korostuneempi rooli. Missä tahansa kuljetkin, houkuttelevat hajut seuraavat toisiaan ja värikkäät mainokset kiinnittävät huomiosi. Ostoskeskuksissa leijuu huumava kanelipullan tuoksu. Vesi herahtaa kielelle tasaisin väliajoin. Visuaalinen houkutus ei jää mainoksiin, sillä ruoka on esillä nopeasti ostettavaksi lukuisissa kojuissa ja pikaravintoloissa.

Olen monesti yrittänyt pukea kokemustani loputtomasta aistikokemusten virrasta sanoiksi. Professori, sisätautilääkäri ja lihavuustutkija Pertti Mustajoki luennoi Sitä syöt, mitä näet!- seminaarissa ruokaympäristön vaikutuksesta syömiseen. Ruokaympäristö- käsitteen alle kuuluvat hinta ja saatavuus, ruokakauppojen muutokset, ruokavalikoiman muutokset, ruoka-annosten koko ja markkinointi. Aloin muistelemaan kokemuksiani New Yorkissa ja vertaamaan niitä kotikaupunkiini Helsinkiin.

Syödäkseen nykkiläinen ei jonota tai pysähdy. Kaiken saa mukaan helposti ja nopeasti. Suomalainen hämmästelee, kuinka luontevaa kadulla ja metrossa syöminen on. Tacoaterian tai pitsan syöminen seisten täydessä metrossa ei ole kummallinen näky, vaan tapa lounastaa kiireisessä kaupungissa. Koko ajan näet jonkun syövän.

Suomalaiset eivät ole tottuneet syömään julkisissa liikennevälineissä tai kävellessä. Ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää syödä kotimatkalla lounaaksi Big Mac-ateriaa N-junassa. Nykypäivänä kehdataan juuri ja juuri juoda take-away-kahvi tai syödä huomaamattomasti energiapatukka julkisissa liikennevälineissä. Oikein boheemi tyyppi saattaa jopa syödä patongin kiireessä ratikassa. New Yorkin kadut tarjoavat aivan eritasoista virittymistä ruoan ajattelemiseen.

Ruokaympäristö ja kalorien määrän saanti ovat kytköksissä toisiinsa yllättävän vahvasti. Ennen syömisen sai alkuun sisäiset vihjeet, kuten energian tarve. Tänä päivänä ruokailuamme ohjaavat yhä enemmän ulkopuoliset tekijät, kuten isot annokset, ruoan näkeminen, ruoan läheisyys, ruoan maittavuus, ruoan vaihtelevuus, alhainen hinta ja mainokset.

Eikö ihminen kuitenkin ole kykeneväinen tekemään ravintonsa suhteen tietoisia päätöksiä? Mustajoen mukaan ruokaan liittyvät päätökset ovat evolutiivisesti suurilta osin automaattisia, tietoisia valintoja on loppujen lopuksi melko vähän. Tämän vuoksi tuoksut ja kuvat ohjaavat meitä. Evoluutio ohjaa meitä myös syömään monipuolisesti erilaisia ruokia, mikä suuressa tarjonnassa voi johtaa liialliseen energian saantiin. Jos ruokavaihtoehdot ovat niukemmat, emme syö niin paljon. Jokainen buffetissa syönyt on varmasti samaa mieltä.

Tutkimuksissa on myös todettu, että ihmiset syövät isommasta määrästä ruokaa enemmän. Annoskoot USA:ssa ovat poikkeuksetta huikeat. Tilaamastasi pastasta söisi usein moni ihminen ja iso juoma voi tarkoittaa 9 desilitraa limua. Suomen pikaruokaloissa iso juoma on puoli litraa. Tarjonta ohjaa valintojamme. New Yorkissa on toki myös mahdollisuus ostaa valmiiksi lohkottuja hedelmiä ja maukkaita salaatteja, mutta silti energiatiheät ruoat ovat yliedustettuina. Mustajoki on tarkastellut hyllytiloja kaupassa ja huomannut, että sama pätee Suomen tarjontaan. Vähäkalorisia naposteltavia on pienen pieni osa valikoimasta.

Mustajoki kutsuu kaikkea tätä ruokaa ”see foodiksi”. See foodin määrä vaihtelee maittain ja kulttuureittain. Suomessa see food on lisääntynyt- nykyään postitoimistoista ja rautakaupoista voi napata suklaapatukan tai karkkipussin mukaan kassoilta. Onko ruokien saatavuuden helpottuminen edistystä vai mahdollinen uhka kansanterveydelle? Sitä syömme, mitä näemme?

Jenni Leander

Valtiotieteiden kandidaatti, projektityöntekijä, Kuluttajaliiton Hävikkiviikko