Olen kaiken kaikkiaan aika surkea aamuihminen. En onneksi ole aamukiukkuinen, mutta käyn hyvin pitkälti automaattiohjauksella kello kymmeneen saakka vaikka takana olisi kuinka levolliset yöunet. Yritän tehdä aamuista itselleni mahdollisimman helppoja, sillä pyrin maksimoimaan yöunen pituuden ja aamuissani on tämän vuoksi minuuttiaikataulu (josta voi tosin kulua viisi minuuttia vaikka sukkien pukemiseen). Aivot ei vaan raksuta ja ajatus on tönkkö. Tästä syystä laitan arkisin kaiken aina edellisenä iltana itselleni valmiiksi; pakkaan laukun ja vaatteetkin viikkaan tuolille kasaan pukemisjärjestykseen.

Yöunien maksimoinnin ja aamutoimien tarkan aikataulutuksen jalkoihin on usein jäänyt aamiainen. Kyllä, tunnustan. Tämä ravitsemustieteilijän taimi on äärimmäisen huono syömään aamiaista, tuota päivän tärkeimmäksi kutsuttua ateriaa. Kyse ei ole siitä etteikö minulle maistuisi ruoka aamuisin, ruokahaluni ei katoa mihinkään vuorokaudenaikaan. Lyhyissä ja tahmeissa aamuissani täytyy vain tehdä kompromisseja; valmistanko aamiaisen vai juoksenko bussille ripsiväriä ainoastaan toisessa silmässä tai hiukset edelleen märkinä pikasuihkun jäljiltä. Aamujen pidentäminen ei oikeastaan ole vaihtoehto – vaikka kuinka rakastan ruokaa, niin vielä enemmän taidan rakastaa nukkumista.

Aamiaisen yli hyppääminen on vähän harmittanut minua, vaikka olenkin aina jotenkin kyennyt sinnittelemään lounaaseen saakka ilmankin. Aamiaisesta saisi kuitenkin hyvin puhtia aamuun ja aamupäivään, niinä aamuina kun ehdin ja maltan syödä kunnon aamupalan olen huomattavasti virkeämpi ja energisempi. Olen koittanut ratkaista pulmaani helpoilla aamiaisilla, joiden valmistaminen ei kaipaa mikroa, kattilaa, veistä tai mittavälineitä. Tähän mennessä mielikuvitukseni on yltänyt jogurttien ja hedelmien tasolle, mutta kevyen aamiaisen syötyäni olo on lounasaikaan usein nälkäisempi kuin jos olisin jättänyt aamiaisen kokonaan väliin.

Vaihtoehdot kohdallani tuntuvat siis olevan joko tukeva kunnon aamupala tai ei mitään.
Pelastuksekseni Internetin loppumattomien reseptien valtakunnasta löysin täysin sattumalta tuorepuuron. Eipä se mikään uusi keksintö ole ja olen itsekin sitä joskus aiemminkin maistellut, mutta nyt olen suorastaan hullaantunut tuorepuurosta ja tahdon vinkata tästä aamujen pelastajasta kaikille. Tämän terveellisen aamuherkun valmistukseen kuluu illalla vain pieni hetki ja aamulla puuro odottaa syömistä jääkaapissa valmiiksi tekeytyneenä.

Tuorepuuron koostamisessa voi käyttää mielikuvitusta, tässä oman puuroherkkuni runko:

1 dl kaurahiutaleita (muutkin hiutaleet voivat toimia)
1 dl nestettä (mantelimaito tai mehukeitto omat suosikkini)
0,5-1 dl massaa (jogurttia, soijajogurttia, rahkaa tai juotavaa rahkaa)
oman maun mukaan makuaineita (marjoja, hedelmäpaloja, siemeniä, pähkinöitä, kardemummaa, vaniljaa tmv.)

Oman maun mukaiset ainekset vain sekoitetaan sopivassa kulhossa, laitetaan kulho jääkaappiin ja sitten odotellaan aamua vesi kielellä. Tuorepuuro maistuu varmasti myös lapsille esimerkiksi murojen tilalla. Tässä nopeassa aamupalassa lisätyn sokerin määrää voi itse säädellä.

Tuorepuurojen löytäminen on auttanut omia arkiaamujani valtavasti, vaikka en vieläkään välttämättä ehdi pysähtyä ruokapöydän ääreen aterioimaan niin tämän ravitsevan aamiaisen lusikoi vaikka kotiavainten etsimisen ja kenkien pukemisen välissä. Kunnon aamiaisen syötyäni aamupäivät ovat helpompia, eikä aamujumituksen hälvenemistä tarvitse odotella kymmeneen saakka. Silti vielä vähän kadehtien katselen ystävien Instagram-kuvia, joissa on kuvattu kahvikuppi, lämmin puurolautanen ja kasviksia pursuileva ruisleipä sanomalehden päällä. Sellaisiin aamiaishetkiin arkiaamuissani on vielä vähän matkaa, mutta suunta on ainakin hyvä!

 

Maria Ketola

projektityöntekijä, Syö hyvää -hanke

elintarviketieteiden ylioppilas, ravitsemustiede