Viime kesänä Hollannissa ja nyt Ruotsissa on löydetty isoja määriä arseenia E331-lisäaineesta, jota on käytetty energiajuomissa happona. Arseeni on myrkky. Energiajuomia käyttävät aikuisten lisäksi pienempikokoiset lapset ja E331 on yleisesti käytetty lisäaine, joten aihe on tärkeä ja sitä kannattaa vähän pohtia.

Arseenista

Arseeni on alkuaine, jota on luonnostaan maaperässä ja luonnon vesissä. Arseenia myös käytetään kasvi- ja hyönteismyrkkynä eli käytännössä se on ympäristömyrkky. Sitä esiintyy orgaanisessa (sisältää hiiltä) ja epäorgaanisessa (ei sisällä hiiltä) muodossa. Epäorgaaninen muoto on myrkyllistä – pitkäaikainen saanti voi aiheuttaa ihomuutoksia, hermostohäiriöitä, ruuansulatusvaivoja sekä sydänverisuonitautia ja syöpää. Karsinogeenisuus lieneekin arseenin tunnetuin ominaisuus. EFSA:n eli Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tekemän tutkimuksen mukaan erityisesti viljaa sisältävät tuotteet kuten vehnäleipä sekä riisi, maito, maitotuotteet ja juomavesi ovat merkittävimmät arseenin lähteet eurooppalaisilla. Saanti on silti vähäistä. Paikoitellen juomaveden arseenipitoisuus voi altistaa isommalle saannille. Orgaaninen arseeni, jota on runsaasti merenelävissä, on vähemmän haitallista ja poistuu elimistöstä nopeasti.

Evira on tutkinut epäorgaanisen arseenin saantia ruuasta. Eviran tutkimusten mukaan pitkäjyväinen riisi pitkäaikaisessa käytössä on riskituote. Lastenruuissa puolestaan on alhaiset arseenipitoisuudet (huom: arseenin lähteenä ruuan raaka-aineet, ei lisäaineet). Evira myös toteaa, että eri elintarvikkeiden arseenipitoisuuksia olisi tarpeen tutkia laajemmin, ja että raja-arvojen asettaminen elintarvikkeiden arseenipitoisuuksille voi olla ajankohtaista tulevaisuudessa. Nyt raja-arvot on asetettu vain juomaveden ja lisäaineiden arseenipitoisuuksille. Kattavaa tietoa suomalaisten arseeninlähteistä ei näytä olevan. Viranomaisen toiminta on tunnetusti hidasta, joten uutta tietoa ei liene luvassakaan lähiaikoina. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ajankohtaista/?bid=3941.
Mielenkiintoinen arseenin liittyvä seikka löytyy historiasta: viktoriaanisella ajalla arseeni oli kauneustuote: naiset söivät ja hieroivat ihoonsa arseenin, viinietikan ja liidun sekoitusta valkaistaakseen ihoaan ja erottuakseen työläisistä, mutta aiheuttaen myös kuolemantapauksia.

E331 – höttöruuan lisäaine

E331:t voivat olla mono-, di- tai trinatriumsitraatteja, jotka nimensä mukaan sisältävät eri määrän natriumioneiden (ioni=yksikkö) lisäksi sitruunahapon muotoa. E331 sisältää siis natriumia, jota saamme ruuan mukana ylimäärin, ja joka on suolan (NaCl) se osa, joka kohottaa monen verenpainetta. Näin ollen E331:t ovat lisäaineena epäedullisia terveydelle muutenkin, myös ilman arseenia. Natriumsitraatit ovat lisäaineina happoja ja happamuudensäätöaineita (antavat happaman maun), hapettumisenestoaineita (estävät rasvan eltaantumista ja värimuutoksia eli pidentävät säilyvyyttä) ja sulatesuoloja (muuttavat juuston proteiineja, jotta mm. rasva jakaantuu tasaisemmin). Kaupan hyllyltä E331:stä löytyy sulatejuustoista, virvoitusjuomista (myös energiajuomista), happamista karkeista ja muuten pitkällä säilyvyysajalla varustetuista tuotteista (monet pitkälle prosessoidut tuotteet). Nuo tuotteet eivät muutenkaan mitään terveysruokaa ole, joten vaikka niissä ei arseenia olisikaan, ei niissä ole mitään sellaista, miksi niitä usein pitäisi käyttää: rasvan laatu on heikko, sokerinmäärä korkea eikä suojaravintoaineita löydy.

Ovatko lisäaineet arseeniongelman ydin? Jos yllä mainittuja tuotteita paljon syö, niin E331 voi olla merkittävä arseenin lähde (olettaen, että juuri se lisäaine-erä sisältää paljon arseenia). Muussa tapauksessa tuskin, mutta lisäaineisiin on aina helppo takertua. Kuluttajien on mahdoton tietää jokaisen ruoka-annoksen ja ruoka-aineen arseenipitoisuutta, mutta lisäaineet ovat helposti luettavissa tuotepakkauksista ja valinnan vaihtoehtoja löytyy.

Miten välttää arseenia?

Karsimalla pääosan ravinneköyhistä tuotteista, valitsemalla kunnon raaka-aineista tehtyä ruokaa, ostamalla sellaisia pakattuja tuotteita, joiden ainesosaluettelo on lyhyt ja jotka tunnistaa ulkonäöltäkin, välttää ison määrän ei-toivottuja aineita, mutta ei välttämättä pääasiallisia arseenin lähteitä. Potentiaalinen lisäainepohjainen arseenialtistus vähenee, mutta vasta erityisesti monipuolinen ja vaihteleva ruokavalio takaa sen, ettei eri pitoisuuksia arseenia sisältävistä ruoka-aineesta mikään ylikorostu. Näin mikään yksittäinen ruoka-aine ei muodostu merkittäväksi arseenin lähteeksi. Riisi on ongelmatuote, jota ei kannata syödä joka päivä (huom sushinsyöjät!). Lasten kanssa on hyvä olla erityisen tarkkana: mitä pienempi kehonpaino, sitä haitallisempaa arseeni on. Nirsoilevalle lapselle kannattaa sitkeästi tarjota vaihtoehtoja. On myös syytä aina vaihdella eri valmistajien tuotteiden välillä, sillä maaperäerot, käsittelytavat, ja kuten Hollannin ja Ruotsin löydöksissä valmistajien toimintatavat, vaikuttavat arseenin määrään tuotteissa. Tämä koskee muuten kaikkia tuotteita!

Entä E331:n arseenipitoisuus Suomessa?

Tutkimuksessa huimia arseenipitoisuuksia sisältänyt E331 oli ilmeisesti kiinalaista alkuperää. Osa Suomessa käytetyistä lisäaineista tulee ulkomailta, osa valmistetaan Suomessa. Osa itse elintarvikkeista tulee muualta, joten lisäaineiden alkuperämaan selvittäminen voi olla kuluttajalle mahdoton eikä edes järkevää. Vastuu elintarvikeidn turvallisuudesta on viranomaisilla.  Hysteriaan ei ole syytä, mutta kuluttajien mielenrauhan ja oikeiden tietojen leviämisen vuoksi toivoisi nopeaa ja näkyvää reagointia elintarviketurvallisuudesta vastaavilta viranomaisilta ja avointa viestintäpolitiikkaa yrityksiltä, joiden tuotteista on kyse!

 

Annikka Marniemi

elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija, Kuluttajaliitto