Syöminen on ihan parasta. Lounas on arkipäivän kohokohta ja juhlissa ruoka vasta herkullista onkin. Illanistujaiset, synttärit, tuparit tai perheen yhteinen brunssi – kaikkialla syödään, yhdessä ja hyvää. Nam!

Myös ruokakeskustelu on taas kivaa. Jokin aika sitten piti vielä harkita, kannattaako keskusteluun antautua, kun itse sattuu ”kannattamaan” tällaista tavallista, tylsää ”viranomaislinjaa”. Olisi pitänyt olla kiihkeä ja vaativa, etsiä vähintäänkin aitoa ja alkuperäistä, hiilihydraattitietoista, luomua tai edes vegaaniruokaa. Ainakin valmisruuan käyttöä olisi pitänyt suomia.

Niin ravitsemustieteilijä kuin olenkin, olen sitä mieltä, että ruoka on vain ruokaa. Siitä ei kannata tehdä liian suurta numeroa. Jos ruuasta tulee elämän keskipiste ja ahdistava suorittamisen kohde, on jossain menty pieleen. Ruokaa tarvitaan, että pysytään hengissä. Yhdessä päivässä tai vielä poikkeuksellisessa viikossakaan tehdyt valinnat eivät heilauta hyvinvointia suuntaan tai toiseen. Itse syön suklaata, kun mieli tekee ja lapsetkin saavat lomaviikolla popsia jäätelöä sydämensä kyllyydestä.

Silti pidän kiinni siitä, että ruokailutottumukset ovat pääsääntöisesti ravitsemussuositusten mukaisia. Sen viitoittamalla tiellä on hyvä edetä. Ravitsemussuosituksia käytetään navigaattorina, kun valintatilanne risteyksessä tehdään. Käännyn siis tielle, jonka varrella syödään runsaasti kasviksia ja vähemmän makkaraa, useasti täysjyväviljaa ja harvemmin leivonnaisia, mieluummin kasvi- kuin eläinperäistä rasvaa. U-käännös tehdään vain energiajuomien kohdalla.

Haluan luotsata lapsetkin iloisen, joustavan, terveellisen ja nautittavan ruokailun tielle. Terveellinen ruoka on myös hyvää, eikä valintaa näiden kahden välillä tarvitse tehdä.

 

Katja Pethman

Kehityspäällikkö, ETM

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus