Kun olin lapsi, sokerista puhuttiin valkoisena vaarana. Mutta 1970-luvulla tämä keskustelu väistyi ja tilalle tuli suomalaisen ruokavalion silloinen ongelmalapsi eli liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Kaikki muu näytti väistyvän tämän vaaran tieltä.

Viime vuoden ovat olleet aika merkillisiä. Ravitsemusasiantuntijat ovat lähes kauttaaltaan sitä mieltä, ettei kohtuullisen runsaskaan rasvan saanti ole ongelma sen enempää lihomisen kuin muun terveyden kannalta. Monet suhtautuvat myös aikaisempaa maltillisemmin tyydyttyneen rasvan aiheuttamaan terveysriskiin. Tosin terveyttä edistävän ruokavalion yhtenä tunnuspiirteenä on edelleenkin runsas tyydyttymättömien, ei tyydyttyneen rasvan saanti.

Silmiinpistävä asia on kuitenkin se, että valkoinen vaara eli sokeri on tehnyt paluun. Tämän rinnalla ollaan myös – aiheestakin – huolissaan vähäkuituisesta, pitkälle puhdistetusta viljasta. Mutta sokeri on kuitenkin takaisin pahan pojan roolissa. Joissakin maissa suunnitellaan virvoitusjuomiin varoitusmerkkejä tupakka-askin tapaan: virvoitusjuomien sisältämä sokeri voi lihottaa. Monien mukaan sokerinsaannin vähentäminen kolmanneksella ratkaisisi maailman lihavuusongelman.

Sanotaan nyt heti tämä: me emme fysiologisesti tarvitse lisättyjä sokereita, käytännössä siis sakkaroosia. Sokereiden lisääminen heikentää ruoan ravintoainetiheyttä, joten hiilihydraattien lähteinä hedelmät, marjat ja täysjyvävilja ovat paljon paremmat. Jos lisättyjen sokereiden kulutus halutaan puolittaa, tästä ei seuraa mitään terveydellistä haittaa. Monille sokereiden kulutuksen vähentämisestä on varmasti terveydellistä etua. Tämän perään haluan kuitenkin todeta, ettei lisättyjen sokereiden nimeäminen ainoaksi ja ratkaisevaksi ruokavalion ongelmaksi ole kovin rakentavaa. Tyydyttyneen rasvan ”demonisointia” voi aiheellisestikin kritisoida kapeaksi näkökulmaksi, mutta ihan yhtä kapeaa ja vääristävää on väittää, että sokerit ovat ruokavaliomme ainoa ja suurin ongelma. Ja todisteet siitä, että sokereiden kulutuksen vähentäminen kolmanneksella ratkaisisi lihavuusongelman, ovat todella huterat. Monimutkaisiin ongelmiin on harvoin yksinkertaisia ratkaisuja.

Pitää myös muistaa, että sokeripitoiset tuotteetkin ovat erilaisia. Virvoitusjuomissa on vain lisättyä sokeria, ei muita ravintoaineita. Tuoremehuissa on sokereiden lisäksi monia hedelmien ravintoaineita ja makeissakin jogurteissa runsaasti maidon ravintoaineita, kuten proteiinia, kalsiumia ja B2-vitamiinia.Lisätyn sokerin määrää ei Suomessa arvioida suoraan. Kansallinen ravintotutkimuksemme Finravinto julkaisee sakkaroosin saannin. Koska hedelmissä ja marjoissa on jonkin verran luontaista sakkaroosia, liioittelee väestön sakkaroosin saantitaso (n. 10 % kokonaisenergiasta) jonkin verran lisätyn sokerin saantia. Käytännössä suomalaisista aikuisista vajaa puolet saa lisättyjä sokereita enemmän kuin mitä suositellaan. Lapsilla ja nuorilla runsaasti sokereita saavia on hieman enemmän.

On hyvä, jos lisättyjen sokereiden käyttöä saadaan Suomessa vähennettyä. Tämä edellyttää sekä kuluttajien valveutuneisuutta että teollisuuden apua. Mutta samalla pitäisi pystyä ajattelemaan ruokavaliota kokonaisuutena. Sokerit eivät ole ainoa eivätkä edes suurin ongelma. Esimerkiksi suolan saanti on suosituksiin verrattuna paljon lisättyjä sokereita huolestuttavampaa. Ja kun ajatellaan riittävän laajasti, on meillä myös mahdollisuus nauttia sen verran lisättyjäkin sokereita, ettei kaikista makeista sattumista tarvitse luopua. Minäkin voin hyvällä omallatunnolla syödä vaniljajäätelöni!

Mikael Fogelholm
ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto