Syömämme ruuan tuotanto kuormittaa ympäristö väkisin. Ruoka vastaa runsaasta kolmanneksesta arkielämämme aiheuttamasta ympäristökuormasta. Asuminen ja autoilu vastaavat lopuista. Erilaisten ruoka-aineiden tuotanto ja erilaiset tuotantotavat rasittavat erilailla ympäristöä. Ympäristön kannalta on väliä mitä syöt.

Eettiset ja ekologiset syyt ovat nousseet maun, hinnan ja terveellisyyden rinnalle kuluttajien ruokavalintoihin vaikuttaviksi tekijöiksi. Vaikka koko ruokaketjulta vaaditaan tekoja ekologisemman ja eettisemmän tuotannon rakentamiseksi, kuluttajat ottavat kantaa omilla ostoksillaan. Suosimalla tuotteita, jotka rasittavat ympäristöä vähemmän, kuluttajat antavat kaupalle ja tuottajille lisätilauksen. Ruokavalinnat ovat kuitenkin kokonaisuus.  Onneksi terveellinen ja ympäristön huomioiva ruokavalio kulkevat käsi kädessä. Oikea ekoteko onkin syödä ravitsemussuositusten mukaan ja pitää paino kurissa.

Kasvikunnan tuotteista ruokavalion pohja

Ympäristön, kuten terveydenkin kannalta yksi asia on yli muiden: kasvikunnan tuotteiden tulisi olla ruokavalion perusta. Ympäristön huomioiva panostaa kasvisten, hedelmien ja marjojen runsaaseen käyttöön, viljatuotteiden suosimiseen ja lihankäytön kohtuullistamiseen. Eläinperäisten tuotteiden, kuten lihan, lihavalmisteiden ja juustojen tuotannossa ympäristö rasittuu eniten.  Näitä ei kokonaan tarvitse karsia ruokavaliosta, mutta niiden käyttöä on hyvä kohtuullistaa vähitellen.  Erityisen tärkeää on, ettei ruokaa heitetä pois.

Valinnat sesongin mukaan

Sesonginmukainen syöminen on ekoteko. Talvisaikaan puolta kiloa monipuolista valikoimaa hedelmiä ja kasviksia voi olla haastava haalia kasaan täysin sesonginmukaisilla valinnoilla. Suomessa kasviksia riittää talvikuukausille syksyllä kerätyistä kaaleista, sipuleista, porkkanoista ja muista juureksista, mutta kotimaisetkin tomaatit, kurkut, salaatit ja tuoreet yrtit tulisi talvella jättää kauppaan. Kotimaisia hedelmiä ei luonnollisesti juuri talvella tai keväällä kaupassa näe. Kotimaiset pakastemarjat korvaavatkin ruokavaliosta poistetut tuontihedelmät ja kotimaiset kasvihuonekasvikset ja ovat lisäksi ravintosisällöltään huomattavasti arvokkaampia. Ekologisen ruokailijan täytyy muistaa, että kasvisten ja hedelmien vähäisemmän talviaikaisen käytön myötä kuidun ja monen vitamiinin ja kivennäisaineen saanti vähenee. Niiden riittävä saanti tulee varmistaa muista ruokaperäisistä lähteistä.

Katse lihankäyttöön

Lihan tuotannolla on useissa selvityksissä todettu olevan ruokaketjun merkittävin ympäristövaikutus. Lihantuotannon vähentämiseen löytyy myös terveysperusteisia ja eettisiä syitä.  Liha ei ole ainoa hyvä proteiinin lähde, joten riittävän proteiinin saannin voi varmistaa muista lähteistä. Eettiseltä kannalta eläinperäisten elintarvikkeiden tuotantoon liittyy aina myös eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset. Kasvisruokiin tutustuminen ja kokonaisten kasvisruokapäivien pitäminen keventää monella tapaa ruokavalion painolastia.

Haasteena tietoiset valinnat

Suurin haaste ympäristöä huomioivissa valinnoissa on luotettavan tiedon saaminen. Ruokapakkauksen äärellä tulisi olla tietoinen eläinperäisten tuotteiden tuotantotavoista ja -olosuhteista, raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden tuotannon kiemuroista ja kuljetusmatkoista sekä kasvisten sesongeista ja tuotannollisista kausivaihteluista. Naudanlihan äärellä tulisi tietää mistä lehmälle syötetty rehu on peräisin; onko se kotimaista vai ulkomaista. Maitopurkin ostoa harkitessa tulisi huomioida onko maidon lypsänyt lehmä päätymässä tehokkaasti lihatuotantoon. Näitä tuotteen ympäristövaikutuksista kertovia tietoja ei ruokapakkauksista juurikaan löydä. Tuotteiden hiilijalanjäljestä kertovassa merkissä on haasteensa, eikä se ole vielä yleistynyt.

Kotimaista ympäristötietoista kuluttajaa lohduttaa tieto siitä, että suurin osa suomalaisista lypsylehmistä päätyy teuraaksi ja lopulta ruokapöytäämme. Eläin pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Rehun suhteen tiedon saaminen onkin hankalampaa, sillä satovaihtelut aiheuttavat vaihtelua myös rehun alkuperässä. Pääasiassa suomalaiset lehmät syövät kuitenkin suomalaista ja tilalla tuotettua rehua. Hintapaineessa tämäkin on muuttumassa.

Hoikkuus hyväksi ympäristöllekin

Uudenlaisen, joskin provosoivan, mutta ajatuksen aihetta antavan näkökulman ympäristöystävälliseen syömiseen antaa ylipaino. International Journal of Epidemiology -lehdessä vuonna 2009 julkaistu kehonpainoa ja sen ympäristövaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan väestö, jossa 40 % on ylipainoisia tarvitsee 19 % enemmän ruokaperäistä energiaa energiankulutuksensa kattamiseksi verrattuna kansaan, jossa väestöstä vain 3 % on ylipainoisia. Tutkimuksen mukaan ylipainoiset myös matkustavat todennäköisemmin lyhyetkin matkat autolla, jolloin ylipaino on kaksinkertainen taakka ympäristölle. Tutkijat toteavatkin, että normaalin kehonpainon säilyttämisellä on merkittäviä ympäristövaikutuksia pienempien kasvihuonepäästöjen muodossa. Tutkimus herätti amerikkalaisen median huomion ja yhdessä haastattelussa tutkijat totesivat: ”Mitä ruoan kulutukseen tulee, painavan kehon liikuttelu on sama kuin jos ajaisi bensaa ahmivalla autolla. Hoikkana pysyminen on hyväksi niin sinulle kuin planeetallekin!”